näen unta
  puiden oksat painuvat
           lumen painosta
                    maahan saakka 

kuolema tulee talvella,
      se on näkymätön,
                  hyvin läsnä,
               aina tarpeen tullen 
                           kutsusta saatavissa
                  (en sitä nyt tarvitse)                                    

unessa
     lumihiutaleet sulavat hiuksilla,
           vesinoro valuu otsalle,
                    pisara huulille sulavettä


          Sinä sanot 
 (tässä hetkessä minä)
       makeaa vettä maistellen:

  Ota kuollut karahka käteesi,
           niin nyt voimme lähteä,
 kulkea yhdessä oikotietä
       pimeän metsän kautta,
             hämärästä hämärään,
                  ei kuoleman puolella aikaa,
                          ei elämän,    
                            vain vakaasti kulkien
                                   askel askeleelta
                                      vielä näkymätöntä
                                        valoa kohti
                                          metsän takaa säteet: 
                        nouseva aurinko