Tästä en tiennyt.
Jouduin tänne sattumalta.
Sakean puuston takaa
välkehti vesi,
pieni nimetön metsälampi
salometsän sydämessä.
Jokin muisto kaukaa lapsuudestani
heijastui sen pinnalla,
ensin selkeä, kuin juuri koettu hetki,
lainehtii hetken pinnalla,
muuttuu toiseksi,
kun sitä yritän tavoittaa,
häviää pinnan alle.
Sädehtivä aurinko sokaisi.
Joutsenpari palasi matkaltaan,
laskeutui,
lipuen kohti vastarantaa
toisilleen nyökytellen:
Tässä se on,
johon matkan takaa
taas palasimme,
pehmeä turvepeti,
vaha pesäpaikka,
kotikontu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut