kappelin kylmemmällä puolella
seisoi aika, mustassa smokissaan
palellen, paljan päin
jäi siihen, minua odottamaan
oikoi prässejä
ohuista silkkihousuistaan
ja minä hetken näin
sen sormus kimalsi kultaa,
ja rautaa se kantoi
ruosteisissa kalvosinnapeissaan
niin tottuneesti, tuli kohti
otti ensimmäisiä askeleitaan
valutti alttaritaulusta värit,
vapisutti lyijylasista ikkunaa
Urkuparvelta minä katsoin
ehkä itkinkin
Kun se kulki
halki kalpean kappelin
Ja minä muistan
jokaisen askelman
Hitaat jäljet
- ja kai´ut, kivilattian
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut