Miksi haaveet eivät ole totta?

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
219
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 27.2.2026 17:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@Runojalaitumelta

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Pistän perunat kiehumaan
annan katseeni vaeltaa
ikkunassa kärpästä paleltaa
mansikat tanssivat sateessa

mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin
ja miksi aikuiset jumalaan
milloin jouduin tähän hetkeen tukalaan

nielen vanhuuteni
se vei mennessään rohkeuden
katson peilistä pälvikaljua isältäni
karvat säärissä näykkivät tuulten kieliä

poikuuden leivänmurut
hampaiden väleissä
sanonko tosiaan mitä ajattelen?
vai vaihdanko keitinveden?

laahaan teiniä koulun pihalla
samettihousun lahkeet rakkaudesta repaleisina
verkkoaidan takana kadehdin
kun kovikset juovat rohkeutta pullosta
- haluan mukaan enkä ikinä uskalla

mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin
ja miksi aikuiset jumalaan
milloin jouduin tähän hetkeen tukalaan

olen niin rikki - saanko kysyä itseltäni miksi
hoivakodissa äiti itkee mielen kaitakuvia
uskoo olevansa pihatansseissa
ja minä hänen pikkupoikansa - vastuussa hänen tunteista

ei ole minulla kirkkoa
ei hengen himoa
tiedän että tosi on totta
asia asiaa - tähti pyytää ehkä pyrstöä komeetalta
muistan juuri ja juuri ottaa kinkun uunista

on jouluja
joissa sydämellä ei ole kotia
soisinko veljelleni sanan anteeksiantoa?

mietin miksi haaveet eivät ole totta
ja lapset uskovat joulupukkiin

on vain valo joka katsoo silmistä silmiin
ja luottaa muistoihin huojuviin

 
Selite: 
Aloin kirjoittamaan runoa, joka muotoutui näköjään biisin sanoitukseksi. Ohessa biisi tekoälyn säveltämänä.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot