Minä, joka kiivaasti vihaan käsitöitä,
neulon sinuun sointuvaa vaatetta
- ehkä joskus annat anteeksi rakkauteni
jota käsittelen yhtä kömpelösti kuin lankaakin
enkä tohdi toivoa että ottaisit sen vastaan
Toiveikkaana kuron tiheää verkkoa ympärillesi
ja säikyn itseäni kun huomaan -
säikyn sinua kun äkkiä oivallan -
Metsästän perimmäisiä merkityksiä nukutusnuoli valmiina enkä ymmärrä
(metsästän sinua)
Tämä kaikki on totta
eikä enempää voi mistään sanoa
Selite:
Ruotikaa. Armotta. Mutta: perustelkaa. (Jälleen sivut tekevät tepposet rivitykselle: "ymmärrä" kuuluisi edellisen rivin jatkeeksi.)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi