Heräsin vereni kuohuntaan
kuten nyt yksin herätään:
yksinäisyyteen
Huusin sinua, sillä ymmärtäisit varmasti
mitä on mennä siihen paikkaan jossa ei voi hengittää
ja alituisesti karata pois pääsemättä
Anarkismista ei ole mitään iloa ilman muita, kultaseni,
ja mehän olemme nyt erikseen onnettomia
sillä se on pienempi paha kuin onnettomana yhdessä
Syväsukellan mahdottomuuteen, mielettömyyteen
- ad absurdum, kuten ehkä tapaisit sanoa
mikäli osaisit latinaa
Sydämen yhteiskuntajärjestys pettää
neuvotteluista huolimatta
uneksin siitä
ja toivon näkeväni sinut ehkä jo tässä unessa
mutta herätessäni huomaan kadottaneeni kaiken:
lähestyvän junan valon tunnelin päässä
järkeni
kätesi, vapisevan kätesi ruumiini liepeessä
Vesikellot Akilleen kantapäässäni tikittävät
ja hukun aamuyönpeittoon kello kolme nolla viisi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
