Taloni ja minä

Runoilija 077167ab730b8997fb1f43a00a5827fe

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2004
Viimeksi paikalla: 10.8.2017 16:45

Asuinpaikka: 94333b39938f7ae50c2980217a8e2bc6
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Olen muuttanut tänne lapsuudenkotiin. Vanhempieni jouduttua laitoshoitoon. Nautiskelen suontauksen rauhasta. Maalaiselämästä lähellä kaupunkia mutta omassa yksinkertaisessa rauhassaan. Palasin tänne maailmalla kasvettuani.
 
 
Minun ikkunani
ovat kuin 
nuori morsian.

Valkoisten valoverhojen
takaa katselevat
suontauksen elämää.

Kesä kiiruhtaa syksyn syliin.
 Meillä ei ole kiire mihinkään.
On keskipäivän pysähtynyt hetki.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Seesteinen ja rauhallinen kuva runossasi
Hienotunnelmainen runo ja viimeinen säkeistö saa pysähtymään suloiseen keskipäivän hetkeen... syksykin kaukana tai sitä ei ole ollenkaan, nyt on aina...
upea tunnelma runollasi, jossa liike sallii pysähtymisen
valon ja toivon vallan, vailla ajan rajaa, taito olla onnellinen
vähässään, nahdä unelmiensa mahdollisuus, elää hetkeään
rajoituksetta - onnenkukkien tuoksua
 
Hienosti lauseisiin vangittu hetki :)
Aivan oikein, ei pidä kiirehtiä, täytyy osata pysähtyä välillä.
Kuin aika pysähtyisi hetkeksi ja sylissä hellyys muistojen aarrearkussa. Aurinkoikkuna elämän varrella.
kaunis ja rauhaa henkivä runo
olla yhteydessä taloon ja yhtä sen kanssa
hieno juttu!
 

Käyttäjän kaikki runot