KIRJAIMIA LEVÄLLÄÄN PÖYDÄLLÄ
Kirjaimia levällään pöydällä.
Rakensit sanoja, minä asetin tuet.
Pian pöydällä oli kokonainen kaupunki
lauseita, tarinoita odottamassa kujilla.
Aurinko alkoi nousta ja sanoit:
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin,
ehkä voisimme seuraavaksi kasvattaa puistoon
punapuun, johon sitten kiipeämme?
Juuret kaivautuivat mieleni multaan,
kunnes huomasimme jotain kummallista –
kirjaimia oli vielä keskoskaapeissa.
Ne olivat yön jälkeläisiä,
eikä niitä voinut jättää letkuihin lopullisesti.
Sinä päätit ottaa ne syliisi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
