kivisten katujen kaipuu

Runoilija 077167ab730b8997fb1f43a00a5827fe

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2004
Viimeksi paikalla: 10.8.2017 16:45

Asuinpaikka: 94333b39938f7ae50c2980217a8e2bc6
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Olen muuttanut tänne lapsuudenkotiin. Vanhempieni jouduttua laitoshoitoon. Nautiskelen suontauksen rauhasta. Maalaiselämästä lähellä kaupunkia mutta omassa yksinkertaisessa rauhassaan. Palasin tänne maailmalla kasvettuani.
 
 
puolitoistavuotta
maalaiselämää
on saanut minut
uneksimaan
kaupungin 
kivisistä
kaduista

kulkijoiden yöllisistä
kenkien kopseesta
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Siinä on oma tunnelmansa =)
ainahan siellä voi vierailla, en vain haluaisi asua kaupungissa
(Espoo on miltei maaseutua asuinpaikkani tienoilla )
On mukava käydä kaupungissa. Aina on ihanaa palata maalle <3
Joo, en mä maalle enää palaisi, 12 vuotta sitä riitti *kaupunkilaistyttö*. Hyvä runo.
Sitä aina kaipaa arjesta poikkeavaa, kunnes vaihtelua kokeiltuaan tajuaa nykyiset siunauksensa. Rehti, kaunis runo. Kiitos!
oiskohan ihminen sellainen
että se kaipaa sitä mitä ei ole -
hienosti kaipuusi kirjoitat runoksi - kiitos
Kuka tykkää asua missäkin,
niin se vaan menee.
Ihminen itse tietää,
eikä ole kummaa jos takaisin muuttaa.

Sinulle toivotan tsemppiä,
jaksamista siellä maalla (itse en viihtyisi päivääkään enää,
no olen elämäni siellä ollut, nyt en enää!).
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
Kummassakin on oma viehätyksensä
 

Käyttäjän kaikki runot