huokauksia kaivolla, kaivolle

Runoilija 077167ab730b8997fb1f43a00a5827fe

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.2.2004
Viimeksi paikalla: 10.8.2017 16:45

Asuinpaikka: 94333b39938f7ae50c2980217a8e2bc6
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

Olen muuttanut tänne lapsuudenkotiin. Vanhempieni jouduttua laitoshoitoon. Nautiskelen suontauksen rauhasta. Maalaiselämästä lähellä kaupunkia mutta omassa yksinkertaisessa rauhassaan. Palasin tänne maailmalla kasvettuani.
 
 
pamppaillen on sydämeni lyönyt
muutaman päivän
tämä vanha talo
vanhan talon kaivo
yölläkin olen 
käynyt kurkistamassa

vaikka juhannus taikojen aika on jo ohi

mikä sille on tullut
suurperheen 
lehmät
aikanaan
pystyi vedessä pitämään
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Sinne on rakennettava uusi, syvempi kaivo. Niin mekin tehtiin.
onko tuota huollettu ja milloin? Muistat kai ettei kannettu vesi kaivossa pysy
Tuttua maalla-asumisen riemua tämä...

 
Kuin tämä nykyaika ei ottaisi nostalgisuutta mukaansa... tämä tuli tässä mieleeni runostasi !
Eiköhän se siitä selviä. Hyvä runo.
oman kaivoveden varassa eläessä, on helposti syntyvää kihelmää, jännitettä veden riittävyydestä, vähäinen sade saattaa hyvinkin nopeasti vaikuttaa pohjaveden korkeuteen - toivotaan sadetta ja isomman vian puutetta
 
 

Käyttäjän kaikki runot