Valittu

Kuka uuden ajan sois
Veis tämän sisimmän pelon pois
Mielikuvitukseni  niin laaja
Sydämenkin syke taaja
En osaa iltaisin rauhoittua
Tuntuu, et elämäni kahlittua

Nuoruut en enää takas saa
Vaik niin usein mielessäni sinne palaan
Pelko otti silloin suuren vallan
Pelkään, et oon kohta alla mullan
Haluaisin jo hallinnan elämään
Onnen siemenet pääsisin viel kylvämään

Kun löin pääni kymmenvuotiaana
Olin  jälkeen sen niin hauraana
Siinä ees varjojen sielu paljaana
Tämän elämän teatterin kuvaajana
Olen ollut takana kameran paenneena
Kuin laumasta ajettu hyeena

En kuulu tänne joukkoon tasaisten
Vaik ain välil uskonut, et kenties parempi huominen
Kun M-kirjaimen kädestäin luin, tiesin olevani tiel valittujen
Siks oon tääl jaksanut matkaani jatkaa
Vaikka mieleni niin usein pimeyteen karkaa