Onko ilmaa, jos isoveli valvoo
Kuka silloin huomista palvoo.
Kantajia elämän joskus liian vähän
Vain nostaja yksin on hän
Jota kuolemakaan ei voi lannistaa
Kantaa kun uskallat sydänmesi paljastaa
Uskolla johonkin pyhään suureen
Voit päivänä viimeisenä istua pihatammen juureen
Antaa siipien silloin ylös kantaa
Kun voit kaiken taakan jättää taa
Sateen sattuessa auringon paistaessa
Näet tuon paikan taivaan sateenkaaressa
Siellä ikuinen ystävyys sua odottaa
Et voi siellä elämää kadottaa
Ilon siemen on kuitenkin joskus kylvetty pääl maan
On se aika joka päättyy kehon kuolemaan
Vaan sielun retki on meil ikuinen
Kerran on ohi kipu pääl taivaan kannen
Sateen sattuessa auringon paistaessa
Näet tuon paikan taivaan sateenkaaressa
Siellä ikuinen ystävyys sua odottaa
Et voi siellä elämää kadottaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Sivut