Olkapääsi kova niin
ja pehmeät huulesi sun
huoman uppoudun unelmiin
kun suutelet huulia mun.
Silmäsi kauniit ja eloisat
ja kätesi pehmeet ja somat
sun piirteesi niin valoisat
sun luonteesi kaameet ja kovat.
Sä pelotat ja kaliset
sä olet niin mustoinen
mä luulin että sä heliset
mut luulin väärin sen.
Päästin irti ja huokaisin
kun pelkäsin kovin niin
sä edelleen luokseni aikaisin
aamulla saavut siin'.
Miksi sä vainoot ja perässä tuut
kun tiedät ettei se käy
ja päivä päivältä enempi muut
kaikkoo, ei niitä näy?!
Annatko mulle käydä näin
kun tiedät, oon onneton
vai kuljetko sinäkin eteenpäin
vaik suunta on mahdoton?
Jätä jo rauhaan, mee jo pois
luulin mä väärin sen
että kanssasi olla hyvä ois
ja olisin onnellinen!
Selite:
Luulin häntä ystäväksi, mutta luulin väärin. Sillä ei rakkauden jälkeen pystytä olemaan ainoastaan ystäviä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
