SiRsAkSeT

Runoilija SiRsAkSeT

mies
Julkaistu:
23
Liittynyt: 3.1.2006
Viimeksi paikalla: 18.6.2019 3:36

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.3.1986

"Aikainen lintu madon nappaa,
mutta vasta toinen hiiri saa juuston"

 
 

Armahduksen vaikeus

Rakkaat, tietämättömät 16- ja 17-vuotiaat minät.

Teillä oli käsissänne kaikki,
ja teillä oli otsaa pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Teillä oli ihmissuhde,
joka oli verrattavissa kotiin,
kodin lämpöön ja rakkauteen
jota sen seinät ja eristeet pitävät sisällään.

Teidän rinnallanne kulki ihminen,
joka lämmöllään sai teidät hehkumaan.
Ihminen joka sai teidät nauramaan.
Silti te syystä tai toisesta - ehkä juuri tietämättömyyttänne -
työnsitte tämän ihmisen etäälle itsestänne
loitte välillenne kuilun,
jota oli enää mahdotonta ylittää.

Päästitte käsistänne sen, 
joka oli arvokkain aarteenne, 
sen jota teidän olisi pitänyt vaalia.

Vasta vuosia myöhemmin olen tajunnut
että se ihminen olit sinä.

Vasta vuosia myöhemmin olen tajunnut 
että tarttumalla pulloon
turrutin tunteeni sinua kohtaan.
Hautasin muistikuvat siitä tunteesta
jota kutsuin kodiksi.

Vasta vuosia myöhemmin olen tajunnut
että kaikilla niillä kymmenillä
tai kenties sadoilla illoilla ja aamuilla
kasvottomien ja nimettömien ihmisten läheisyydessä
ja heidän sisällään
koitin löytää tietäni sinne
minkä olin jo unohtanut.

Vasta vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt
miksi mikään sinun jälkeesi ei ole toiminut.
Olin haudannut sinut, 
ja silti etsinyt sinua kaikkialta ja kaikista.

Kaivoin sinut mieleni hautausmaalta
ja kirjoitin sinulle kirjeen,
jossa kävin läpi meidän historiamme
sellaisena kuin sen muistan.
Raaputin paperille - kyynelten 
valuessa pitkin poskia -
kuinka kehossani on edelleen muistijälki sinun kosketuksestasi. 
Tarkoitukseni on lukea kirje vielä muutaman kerran
ja sitten polttaa se.

Elämämme ovat liikkuneet 
eri suuntiin,
kummallakin on oma elämämme, sanoit.

En kaipaa sinua enää, mutta toivon sinulle vain hyvää, 
sen olet kokemukseni mukaan ansainnut.

On aika päästää kaikesta haudatusta
ja esiin kaivetusta irti,
jotta voin tuntea taas vapaasti.

Rakkaat, tietämättömät 16-  ja 17-vuotiaat minät
Luoja tietää, kuinka kovasti
syytän teitä kaikesta tästä.
Luoja tietää, kuinka kovasti
olen yrittänyt antaa teille tietämättömyyttänne
ja tyhmyyttänne anteeksi.

Ilman teille myöntämää armahdusta
en usko voivani todella päästä 
tunne-elämässäni eteenpäin.

Tämän paatoksen myötä,
olette syytöksistäni armahdetut.
Te moukat.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Huh mikä teksti elämän karusta puolesta. Vaikuttavasti kirjoitettu.
Voimakas runo. Pidän.
Jotkut saattavat olla viisaampiakin, ennen täysi-ikäisyyttä <3
Tämä on vaikuttava. Ja tavoitan hyvin tuon armahduksen tarpeen. On toisinaan kohtuutonta, miten isoja ratkaisuja joutuu tekemään - tai tulee tehneeksi - ihan liian nuorena. Mutta itselleen on annettava anteeksi. Sittenkin.
Vaikuttavan koskettavaa ja ajankohtaista. Pidän tyylistäsi kirjoittaa. 
Vaikuttavaa vuoropuhelua. Pidin todella paljon.
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
19.3.1986
Runojen lukumäärä: 
23
saannot: 
Olen lukenut sivuston säännöt ja hyväksyn ne.
tietosuoja: 
Olen tutustunut sivuston tietosuojaselosteeseen.