Hämärän runoilija

Kirjoitatko uutta runoa vai et,
mielessäsi sanoja kuitenkin veistelet. 
Runo pakottamalla ulos ei tuu,
pakolla runo mahdottomuuteensa kaatuu.

Hetkeen tätä tehnyt en oo,
näkö ehdot saneloo. 
Ulkonäkö,  no tuskinpa sentään,
silmien näkökyky , no sepä se.

Luet tekstiä ja rivit ei oo suorii,
se innon kirjoitteluun osittain kuoriin. 
Mut koetan silti ja tätä teen,
laitan sanoja mielessä järjestykseen. 

Terapiaa ja luovuutta tämäkin on,
tarve sanailla on suunnaton.

Mistä tulee aiheet, kyselee monet, 
mielestä, elämästä, pomppivat runoset. 
Syytä en itse tarvi,  sanoja tulee esiin tuosta vain,
sanat laittaa järjestykseen päässä ryhmittäin.

Kauanko tähänkin värssyyn aikaa kului,
minuutti kaksi, viisi korkeintaan runosuonesta soljui. 
Aikaa on meillä kaikilla käytettävissä, 
minun kuluu tähän, sanojen hässäkässä.

Rakastan tätä ja taustalla rokki soi,
jossain vaiheessa tulee kuvaan mukaan aamunkoi. 
Pimeässä näkee asiat toiselta kantilta,
kunnes aurinko saapuu ja kuvat mielessä vaihtuvat....