Hopeisten tähtien viittoma tie,
laitumille varjoisille vie,
sitä kai kukaan muu ei kulje
vaikka puro kaunis
eteen tulee
Avarassa metsässä hohtaa
kuunvalkoiset koivut
kuin kauniit neidot jotka johtaa
odottavaan taloon, siellä varmasti saa
elää hetkeä eilisen maan
Lempeillä niityillä käy kosketus kevään
vaihtuu varjojen leikit
valkoisiin lampaisiin
ja puutarhiin, joissa
narsissit, ruusut ja sinivuokot kukkivat
puutarha on ihana, vanha ja armaa
joissakin muistoissa harmaa
Aamun männyt usvaan hukkuu
yö jo muuhun maahan nukkuu
vapaa tuuli kehrää niityillä
päivällä joella, illalla dyynillä, ne minä kuulen
aamuisen usvan vain luulen
Keskikesällä auringolla on hiljainen hetki
se tehnyt on unohtumattoman retken
jonnekin kauemmas
vain pilvet taivasta peittää
kylmyys ihoa hiertää
Kesken kesäkuun
tunnen orvokkien vienon tuoksun
joiden perään juoksen
kunnes avoimella ovella seisahdun ja kuulen
kutsun aaltojen ja aaverannan tuulen
kutsun uusien seikkailujen ja tunnen
pienen piston poskellani, tiedän sen
on merenhenkäys, sain suukkosen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea suven ylistys tämä.