Yhä kaikki sinusta kertoo, aallot nimeäsi lainaa
kaipaava sydämeni sen sykkeellään painaa
Kesätaivas järven yllä sinen silmiesi toistaa
hopeaiset tähdet taivaalla, rakas, ne yksin sinulle loistaa
pensaiden villiruusut, rakas, ne myöskin sinun on
vaan turhaan odottaa ruusut, tähdet, rakastettu,
turhaan odottaa, että kulkisit polkua vielä, etten olisi niin unohdettu
Läntiset tuulet pyyhkii yli ulapan hämyisen pinnan
kun laskevan auringon myötä palaa veneet rinta rinnan
On maisema aivan sama kuin silloin kun kuljimme kerran
vaan polulta iäksi poissa on jotain muistojen verran
Perhosten siivillä me kuljimme
ei rakkautemme koskaan katoa, niin luulimme
sateenkaaren päätä etsimme
löytämättä koskaan kuitenkaan edes toisiamme
Yö hiipii hiljaa luokseni
kun katselen polkua unohdettua
Vaikka maisema on aivan sama,
sieltä silti poissa jotain somaa on
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi