Enkeli

Kuin kaunis enkeli liihottaa ilta,
yli kukkulan läntisen valon.
Tuikkii tähdet taivahalla,
hiuksilla usvaisilla,
kertoo silmät tarinan jalon.
Maahan vaalivan katseensa luoden,
siunausta ja rauhaa tuoden,
onko se enkeli, joka niitylle asteli?
Laulu kuin simpukan osteri,
niin kaunis, niin valoisa.

Painaa se muistot vaaleaa rintaansa vasten,
tuliko se tapaamaan rakastettuaan päällä maan?
Katse ainakin yhtä tumma
kuin murheiden summa

Hän laulaa alla mäntyjen kuiskeen,
minne katse kylmä ja kirkas putoaa,
kantaa äänellään oudon huiskeen
menneisyydestä, joka murheillaan muistuttaa

Ruusun, myskin ja suitsukkeen tuoksu,
häilyy muistojen suudelmissa,
kesätaikojen kilpajuoksu,
senkin enkeli muistaa,
niin hän salaisuuksia männyille kuiskaa

Ennen aamunkoittoa katoaa
enkeli valkoisistaan
murheet se aavistaa
se sulkee silmät, jättää murheet taa