Puutarha on vanha, sen huomaan
kun portista sisään astelen
aaveita ei näy, vaikka niin minulle kerrottiin,
on kai se vain joku perätön huhu,
silti käynnistä nousee valtava kohu,
aivan kuin puutarhassa ei käydä saisi,
vaikka portit avoin ovatkin
Jäätyneitä lehtiä, oksia,
pimeyden jättämät jäljet, varjot
ne hiipii luokseni,
mutta minä en pelkää,
kutsua pimeyden
Tiedän sen,
mitä puhutaan,
mistään välitä en
sanoista, rikoksista,
rakas, haluan vain sinut
sellaisena kuin olet
rakas, haluan nähdä suusi nauravan taas
vaikka vain aave kaukaisuudesta
oletkin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
