Yö

Painuu matalalle kelmeä, lumottu täysikuu
niitty tummaksi muuttuu, taas varjoihin peittyy
hopeaiset tähdet kuun seuraksi taivaalle liittyy

Kävelen niityn yli tietä aavemaista,
varjot helskyttää kangaspuitaan,
tuuli houkuttaa laulullaan minua,
mukaan tanssimaan ylle niityn maan,
tumman niityn ja dyynien taa,
tähtiaaveiden kanssa leikkimään se kutsuu,
ikimuistoisen meren taa tuuli haluaa

Yöllä kaikki täysin erilaista on,
sanat, katseet kuin sadun
jossa rakkaus on loputon
Yöllä mielessä on
sata asiaa,
murhetta ja katkeruutta

Valoisan aikana, sen murhe ja katkeruus
ei enää kyyneliä silmään nosta
Silloin tervetullut on pimeyden tuttavuus,
kun uni raatajalle ei kosta.