Joo, vaella vaan, oo niinku joku helvetin nuuskamuikkunen, älä kerro millo palaat. Etkö tajuu, kaiken tärkeen salaat?
" Tää ois sit taas meidän päivä viimeine". Joo kerro vaa mulle niin ja tapa mun usko mun, meidän yhteisiin unelmiin.
Juostaan tuolla niityllä vaikka alasti, kutsu meidän tyttöä Nellyksi, osta punaset verhot ja kehu meidän kesämökkiä talvella lämpimäksi.
Sä sanoit mulle; jää usko unelmiin, en ehkä enää palaa, mä jätin rahaa piironkiin, käytä niitä vaan. Etkö tajuu mitä teet, usutat mun päähän tummat ajatukset, perkeleet. "Nyt se on sit menoa taas" Joo, mee vaan ja huomenna ei sit taas palatakkaa.
Suudellaan kesäyön usvassa, kutsu meidän tyttöä Jennyksi, ilahduta mua valkoisilla ruusuilla, liikutaan kommandopipot päässä Lontoon kulmilla, niin me suunniteltiin. Mut sit susta tuli se Runaway Guy. Syyt mulla on ihan hukasa, kait sä olit sit niin sekavassa tilassa.
No hei mee vaan, Nelly ja Jenny jää sua taivaanrannan taakse venaamaan. Mee vaan, mä paan takkatulen palamaan ja hoen ittelleni ; tää on kohtaloa vaan....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
