Ajallaan

Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, askel kerrallaan..
Olethan huomannut?
Niin se etenee, ja joku päivä, joku kaunis päivä kun nostat katseesi täydelliselle taivaalle, huokaset ja läpi kyynelten ajattelet "Nyt on ihan hyvä".
Olet antanut itsellesi anteeksi, jollekin muullekin ehkä. Olet antanut itsellesi luvan olla, olla jotain aitoa, olla ihan vain ihminen.
Ihminen, jolla on ollut kaikki mahdolliset tunteet, raskaat tunteet, katkerat tunteet, tappavat tunteet.
Mutta myös ihminen, joka kärsivällisyydellään ja luonteenlujuudellaan antoi itselleen ja muille vielä luvan jatkaa tätä ihanaa elämää, ihanaa arkea,
ihania pieniä hetkiä, ihania muistoja, ihanaa kaipausta tällaisenaan,
koska tämä kaikki,
tämä kaikki on sen arvoista.
Ne kolhut ja niin loputtomat kyyneleet, ne huudot joita toisillemme olemme huutaneet, ne ikävät, ne rakkauden hetket ja ne ilon naurut, ne ovat tehneet meistä tällaisia,
joku kaunis päivä,
niin täydellisiä,
eheitä,
kauniita olemme,
ja meidän silmistä,
tuo eletty elämä niin ainutlaatuinen
heijastuu.