Viimein herään aamuun,
jolloin tyhjyys ei olekaan pelottava
Se on täynnä pieniä ihmeitä:
Äänet ja värit ja varjot
ja kiitävät pilvet
ja hengitykseni
sekä sydämeni syke
ovat uudestaan olemassa minulle
Ne aukeavat kaikki uudelleen tutkittaviksi
Silmäni ja korvani
ovat uudelleen olemassa
Katse kohtaa olemattoman
ja kiinnittyy siihen
Minä olemassa
maailmassa
Kauneus leviää vaaleanvihreänä mattona
auringon kultaamasta keväisestä metsästä,
josta kohoaa lintujen laulu -
vielä viileä,
havupuiden kyllästämä ilma.
jolloin tyhjyys ei olekaan pelottava
Se on täynnä pieniä ihmeitä:
Äänet ja värit ja varjot
ja kiitävät pilvet
ja hengitykseni
sekä sydämeni syke
ovat uudestaan olemassa minulle
Ne aukeavat kaikki uudelleen tutkittaviksi
Silmäni ja korvani
ovat uudelleen olemassa
Katse kohtaa olemattoman
ja kiinnittyy siihen
Minä olemassa
maailmassa
Kauneus leviää vaaleanvihreänä mattona
auringon kultaamasta keväisestä metsästä,
josta kohoaa lintujen laulu -
vielä viileä,
havupuiden kyllästämä ilma.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossasi viisautta, lempeää opastusta,
syvällistä ihmistuntemusta.
Kiitos!