Hetki

Lopun hetkillä
minä makasin yksikseni hiljaa
olohuoneen sohvalla
ja kuuntelin
kun sinä pakkasit viimeisiä tavaroitasi

Kuului jääkaapin hurinaa,
etäistä lintujen laulua
ja vielä askeliesi ääniä,
sinun ääniäsi, joiden tilalla pian hiljaisuus

Pian meitä ei olisi enää
Ensin pitäisimme yhteyttä
niinkuin käytännön asioissa täytyy,
sitten harvemmin

Siinä ollessani ymmärsin,
että se oli viimeinen ilta jolloin me kaksi
olimme toisillemme sillä tavalla tuttuja,
myöhemmin muistoja,
ja sitten unohdusta.