Ylösnousseet

Enkeleitä ei ole olemassa
niin minulle kerrottiin,
eikä enkeleitä olekaan
kyllähän minä sen tiedän
Ei sellaisia, joilla olisi luita
Ei sellaisia, joita voisi koskettaa

Mutta unissa kohtaan kasvoja
Menneitä ihmisiä, joita ei ole enää

Hahmoja, jotka puhuvat minulle
kuin olisivat tässä
kuin kuiskaten luokseen

En näe siipiä heidän selässään,
enkä ymmärrä mistä he tulevat
Alitajunnastani ylösnousseet
Tämä uniko on heidän salainen taivas

He lähestyvät minua yksi kerrallaan
Hahmot menneisyydestä piirittävät minua

Olen keskellä heitä
Minun käteni muuttuvat liekeiksi
kunnes huomaan olevani nuotion tuuli

Minä lopulta katoan heidän mukaansa
Tiedän myös sen,
vaikka sitä ei kukaan minulle kertoisi,
että he elävät silti.