Syksyllä koulujen jo alettua aloin pikkuhiljaa osata käsitellä omia tunteitani paremmin. Otin etäisyyttä vihan tunteisiini ja yritin antaa ilolle enemmän tilaa. Aluksi se oli tietenkin vaikeaa niin pitkän ajan jälkeen, mutta uudet iloiset asiat uuden lukuvuoden myötä toivat lisää hymyä elämääni. Puhuin taas ystäväni kanssa niinkuin ennen ja olin hieman päässyt eroon sitoutumiskammostani. Meidän ystävyytemme ei kuitenkaan koskaan palannut sellaiseksi kuin se oli ennen ollut, ennen eristäytymistäni ja ennen tunteideni sitomista.
Vuosi kului nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Keräilin ajatuksiani jatkuvasti paperille. Mihin tahansa papereille.
Siinä vaiheessa kun olin yrittänyt päästä eroon kammostani jo puolentoista vuoden ajan, tapasin erään jonka luulin muuttavan kaiken. Hän oli mukava alusta asti, aluksi luulin että juttelisimme vain kerran, etten pääsisikään tutustumaan häneen uudestaan. Mutta aloimme jutella, tutustua paremmin. Emme vaihtaneet numeroita sinä iltana, vaikka se olisi pitänyt tehdä jo paljon ennen sitä. Kumpikin tiesi mistä numeron kuitenkin saisi. Olin varma ettei hän muistaisi seuraavana aamuna yhtään mitään, mutta olinkin väärässä.
” Keskity siihen säveltämiseen, se sinua kuitenkin kiinnostaa! ”
Oli totta että tietenkin minua kiinnosti säveltäminen, mutta en ollut enää varma oliko se ainut syy. Kun olin tutustunut häneen, olin luonnollsesti kiinnittänyt huomioni ensimmäiseksi hänen kauneuteensa.Tietenkin. Muttakun hän kertoi olevansa säveltäjä, kiinostuin entistä enemmän, halusin tutustua häneen paremmin, paljon paremmin. Jälkeenpäin mietittyäni säveltäminen ei ollut ainut asia mikä hänessä kiinnosti. Jo ensimmäinen asia mitä hän sanoi minulle viehätti, ensimmäinen suudelma rystysille, ensimmäinen tumma katse. Se miten hän puhui koko ajan rehellisesti, kauniilla sanoilla, ei helpottanut yhtään tilannetta. En osannut, en halunnut, eikä käynyt mielessäkään päästää häntä menemään. Sen sijaan kiedoin käteni hänen ympärilleen yhtä tiukasti kuin hän jaksoi katsoa minua silmiin. Yhtä tiukasti kuin hän jaksoi suudella minua, ei niin että hän olisi halunnut sen johtavan johonkin muuhun.
Minä tunsin ja paljon tunsikin, olin varma että en selviäsi koko jutusta. Mutta tottakai selviäisin, en vain sellaisilla tuloksilla kuin haluaisin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
