subjektiivinentulkinta

Hervotonta tämä synnynnäinen ominaisuuteni, johon olen juurtunut.
Aijon tehdä hetkestäni ikonisen!
Voi kumpa voisinkaan tästä vielä joskus sinulle kertoa..

Otamme niin runsain määrin, yksitellen, kirsikoita. Otamme, kirsikoita. Millä tenhoaakin tuo hipsutteleekin suupielilläni.

On tämä rakkaus niin näennäistä, ja minä nauran sille! Aamulla herätessäni, kohtauksemme on kuin se nauha rakkaudesta.

Tuo nauha on tässä, olen tämän nauhan vanki, tiedäthän, olen osa nauhaamme. Nauhaa johon kuulun minä. 

Hullaantuessani romantisoin vain sitä, kuinka olenkaan, hylkään kaikessa olevaisessaan tuon, jonka varaan minäni on rakennettu.

Välillä koen, että tuo eläväisen hullaantuminen joka niin näennäistä ja se hetki, kun häneen itseensä hyökkään, niin. Olen vain se joka tuntee, ja hermolleni tuo niin antoisasti pauhaa, luo kuvan. 

Tämäkin hetki on vain fantasianomainen uni. Herää, sinä janoava seikkailijasielu!