Yksinkertainen eilinen
rikkoutunut on peili sen
en itke perääs sen vielä teen
pois kaiken aallot on huuhtoneet
Avaa nämä haavat
jotta ne voivat parantua
henkiset arvet
piiloutuneena ihoni alle
Nämä väsyneet silmät
ne muistavat
miten en osannut uida
ja hukuin pallomereen
Muistot lämmittävät
saavat mielen pysähtymään
et voi sanoa etten yrittänyt
jättää kaikkea taakseni
He antoivat elämän
mutta ottivat silmät
vääristäen mielen
sanat jotka olen varmaan sanonut ennenkin
Lainasin kyynikon pukuani jollekin
se jäi sille tielleen
narsismin kaunein kukka kuihtuu
katkeruuden juuret ovat vielä elossa
Välitänkö mitä muut ajattelevat minusta
välitänkö heistä, jotka eivät tiedä etten ole onnellinen
Voisin aloittaa alusta
mutta haluan jatkaa
en kai halua unohtaa
Voisin leijua tässä vielä hetken
koska se mitä sanoit
kaikuu sisälläni
tehden pian reiän sydämeeni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Um, aivan mahtava runo tämä .. Pointsit siitä :D
-hyvin ajateltu ja rakennettu kokonaisuus, joka pistää ajattelemaan...
Alkuja ja loppuja (uusia ja vanhoja) on hankala laittaa sanoiksi. Ehkä se sekavuus siksi siihen kuuluukin, että on pakko lukea uudestaan ja uudestaan ja ... tai sitten vaan on niin hyvin sanottu :)
osaat kirjoittaa todella hyvin, tämäkin sai ihokarvat nousemaan pystyyn :)