Elämän odotushuoneessa

Runoilija hexagram

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 2.5.2005
Viimeksi paikalla: 1.12.2018 9:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

joku joka rakastaa musiikkia... ja haluaa nähdä maailman
 

Yksinkertainen eilinen
rikkoutunut on peili sen
en itke perääs sen vielä teen
pois kaiken aallot on huuhtoneet

Avaa nämä haavat
jotta ne voivat parantua
henkiset arvet
piiloutuneena ihoni alle

Nämä väsyneet silmät
ne muistavat
miten en osannut uida
ja hukuin pallomereen

Muistot lämmittävät
saavat mielen pysähtymään
et voi sanoa etten yrittänyt
jättää kaikkea taakseni

He antoivat elämän
mutta ottivat silmät
vääristäen mielen
sanat jotka olen varmaan sanonut ennenkin

Lainasin kyynikon pukuani jollekin
se jäi sille tielleen
narsismin kaunein kukka kuihtuu
katkeruuden juuret ovat vielä elossa

Välitänkö mitä muut ajattelevat minusta
välitänkö heistä, jotka eivät tiedä etten ole onnellinen

Voisin aloittaa alusta
mutta haluan jatkaa
en kai halua unohtaa

Voisin leijua tässä vielä hetken
koska se mitä sanoit
kaikuu sisälläni
tehden pian reiän sydämeeni

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Um, aivan mahtava runo tämä .. Pointsit siitä :D

-hyvin ajateltu ja rakennettu kokonaisuus, joka pistää ajattelemaan...

Alkuja ja loppuja (uusia ja vanhoja) on hankala laittaa sanoiksi. Ehkä se sekavuus siksi siihen kuuluukin, että on pakko lukea uudestaan ja uudestaan ja ... tai sitten vaan on niin hyvin sanottu :)

osaat kirjoittaa todella hyvin, tämäkin sai ihokarvat nousemaan pystyyn :)

 

Käyttäjän kaikki runot