Kävellä

Kävellä läpi hiljentyneen
lasten leikkitarhan
labyrintin,
johon muulloin eksyisimme heti
uppoaisin juoksuhiekkaan
ne minulle tekisivät aamulla muistomerkin
rapakakuista

Kävellä ohi hautausmaan
mustat hatut (päissään)
kantajat,
kuuntelevat kirkonkelloja
tiedän,
silti mukavampi katsella koivujen kylkiä
jonain päivänä sitten

Kävellä polkua
keskellä pensaikon,
sademetsän
kuulen närkästyneet tuhatjalkaiset
ne katoavat alle käpristyneiden lehtien
hiljennän,
ja pyydän niiltä anteeksi

Hiljalleen
askel askeleelta kohosin
takkini ripustin koivun latvaan
kengät heitin kerrostalon katolle
pilvet pursuivat varpaideni välistä
kuunvalon kosteuden
nuolaisin kädeltäni
aurinkotuuli lakaisi minut avaruuteen

Kävellä, ja pysähtyä
sinun ikkunasi alle
kotiini