matelijan äidinvaisto
ei salli kiintyä omiin jälkiinsä
kun hiekka polttaa jalkojen alla
hylkään munat
niin kuin aina ennenkin
sinä pärjäät kyllä
kantaen lohduttavaa ajatusta otsani helmillä
asetan suruni itseään toistavaan nauhaan
silmät sidottuina näen sisimpäni loputtomat tyhjyydet
tiedän, että meressä on miljoonia kaloja
planktonia yksin vaeltaville harmaavalaille
eikä yksikään niistä tule koskaan erottumaan tarpeeksi
toisistaan
tullakseen yhdeksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



