![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Blanco kuva](https://www.rakkausrunot.fi/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-2529-1785003999.png?itok=almOctc4 "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Blanco kuva")
Lapsena riitti
että oli jotain jolla leikkiä
kivet, kävyt, kepit ja jotain kiellettyä.
Parhaimpina päivinä
oli joku jonka kanssa leikkiä.
Kaveri, naapurin karannut koira
tai se tyttö joka ei koskaan muistanut nimeäsi.
Tarvittaessa toki oli mielikuvitus,
sillä maailma oli tässä ja nyt.
Teininä riitti
että oli kavereita ja rajoja joita rikkoa.
Kännykässä saldoa viiteen viestiin.
Tarpeeksi meikkiä ja syvälle työntyvä hattu
tiskin alta myytävään tupakkaan.
Sillä maailma oli rujo ja kaunis.
Ja oli kiire päästä perille ja olemaan
TÄSSÄ JA NYT!
Parikymppisenä sitä riitti
että oli toimiva auto,
kämppä jota kutsua kodiksi
ja töitä viitenä päivänä viikossa.
Kaikki aika meni valmistellessa
sitä hetkeä varten,
että voisi sanoa olevansa perillä.
Sillä Tässä oli aina Tuolla
ja Nyt oli aina Sit.
Kolmekymppisenä riitti
että pääsi yksin vessaan
ja matkalle kerran vuodessa parisuhdetta paikkaamaan.
Että selvisi taas yhdestä vuodesta
ja yhdestä äitiyslomasta
joka ei ollutkaan lomaa perkele!
Elämä oli yhtäkkiä Tätä ja Tuota
Eikä nurkan takana näkynytkään Euforiaa
korkeintaan lievää dysforiaa.
Kukaan ei kertonut
että aikuisuus vaati uudelleen käynnistyksen uusilla asetuksilla.
Vähintäänkin avioeron tai konkurssin!
Nelikymppisenä riittää
jos rahat riittää
aika riittää
tai voimat riittää…
Tai luottokortin kate riittää.
Läpikäytynä kehohäpeä ja vääräikäisyys.
Vähemmän puhuttu talousdysforia,
missä olit identiteetiltäsi varaton silloin kun et sitä ollut,
mutta ikuinen talousoptimisti silloin
kun konkurssi paijasi päälakeasi.
Monta minuutta löytäneenä,
ikuisesti juurettomana.
Ruuhkavuosien yliajamana
jossa keho ei palautunutkaan viimeisistä yösyötöistä,
kuuden vuoden uimakouluista
tai kolmannen polven toimintaterapioista.
Aikuisuus on sitä,
että palaat punalappuihin
-tajuamatta päässeesi niistä joskus.
Harteita painaa entistä suuremmat velat
ja optimistisena mietit
että onneksi perseesi mahtuu vielä stringeihin,
millä saadaan ne puuttuvat litrat löpöä.
Millä ajella kohti auringonlaskua
Vain jakaaksesi samat kivet ja kävyt
ja saldorajat lapsillesi
Katsoasesi mihin ne heitä vie.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niinpä
elämä on meidän omaa aikaa
koskakohan se alkaa
Sivut