Alle viisikymmentä kertaa minuutissa
olen ja elän
ja kaiken sen ajan siltä väliltä
toivon saavani enemmän huomiota.
Olen riippuvainen omasta riippumattomuudestani,
voimistani ja välinpitämättömyydesta
muihin.
Itseeni.
On vaikeaa kuulla vaativansa liikaa,
kun on aina tottunut vaatimattomuuteen
ja siihen yli-inhimilliseen
kärsivällisyyteen.
On vaikeaa kuulla, että kaikessa kohtuudessa
olenkin ollut varsin kohtuuton.
Alle viisikymmentä kertaa minuutissa sykin,
ja joka kerralla huudan
rakkaudesta ja raivosta,
jotta edes hetken saisin olla tarttumatta
puolikkaisiin avuihin.
Ja olisin kaikkein kaunein tärkein.
Sydänkäyrät eivät valehdelleet.
Olen sittenkin heikko.
Selite:
labrakäyntiä lääkärissä. vuosipäivää miehen kanssa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Kirjoitat hienoa tekstiä, pidän tyylistäsi. En tiedä miten muuten sanoisin, tämä oli hieno.
Kertoo ehkä myös nyky-yhteiskunnasta, jossa ihannoidaan riippumattomuutta ja täydellisyyttä. Mielestäni hyvä kuvaus ihmisestä, joka elää yhteiskunnan "unelmakansalaisena", kunnes tajuaakin olevansa silti ihminen, heikko astia, kuten kaikki muutkin. tykkäsin =).
Oma rajallisuus on tärkeä ymmärtää. Ja sydän voi olla oikein hyvä, vaikka olisi millainen hidastelijatahmailija tai rytmihäiriömasiina; parhaat sydämet ovat omalaatuisia. Hienoa, ja kiitos :)
Tässä on paljon asiaa ja ulottuvuuksia.
Runo selkeytyy hitaasti mutta varmasti loppua kohden ja pitää otteessaan viimeiseen asti. Hieno!
se on aina yhtä vaikea tunne huomata ettei olekaan sitä mitä on kuvitellut...
pidän tyylistäsi kirjoittaa, taidan jopa harkita tuon kirjan ostamista.
Sivut