Runous, kai se luvallinen tapa
myöntää oma hulluutensa,
kauneimmin korulaisein.
Saada muut yhtymään neuroottiseen
nerouteen,
ja jatkamaan veteen piirrettyä viivaa.
Taituruus myydä silliä
kirjolohena,
tyhmyyttä tehdä se päinvastoin.
Minä luon teille todellisuutenne,
paikkaan sen mielikuvillani.
Näin ei kellekkään käy selväksi,
että tyhmyyttä on monenlaista sorttia.
On Antavia,
ja Ottavia.
Pienen pienessä maailmassani
olen sinut itseni kanssa,
pala palalta nautin rikkoutumatonta rauhaa
sivistäen itseäni
eepoksilla..
kirjoilla..
kaunokirjallisuudella..
Oi ihanuutta,
se viisastumisen viisauden tunne,
ja se rikkoutumaton rauha.
aih.. paperihaava!
Selite:
itsekritiikkiä on kai nauraminen itselleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Uih. Itse olen miettinyt miten saada kuvattua se luova prosessi mikä päässäni (tai jossain aivokuoressa) tapahtuu kirjoittamisen aikana. Ottaako kuva siitä suttuisesta paperista, jossa samasta runosta on kolme versiota ja liittää se runon oheen?
Minä oikeasti pidän tästä, vaikka nuo kahden pisteen systeemit minua häiritsevätkin.
Näinhän se "runoilija" pähkii
ja pyörittää mieltänsä, hukkuu omaan näppäryyteensä,
mutta hyvin kirjoitat ja irvailet itsellesi ja muille!
punateksti, yes!!
Sivut