Se on rikki, särki ja hajalla.
Oman onnensa nojalla,
kaltevalla katolla,
lahonneella lankulla.
Väsymykseni on kroonista työtä.
-Teen sitä viisi päivää viikossa.
(tarvittaessa aamuin ja illoin..)
Rinnat.
Tuo itseinhoni ruumiillistuma,
kaunistuva kauhistuva,
häpeää tuottava.
Ampuisin irti kummankin,
ellen niin kovin oisi niistä riippuvainen.
Roikkuvainen, painajaisiin taipuvainen.
Olen huonosti kypsyvää tavaraa.
Paikoitellen paistuvaa.
Olen, annan ja kasvatan
kasvaimia
k-a-s-v-a-i-m-i-a-
Laskelmoiden nappeja,
päivittäin,
annoksia,
viikkoja,
askeja, ja niistä anastettuja.
Tunteja lasken pöydälle.
Kirurgiselle terälle.
Pääni soi.
Tervetuloa viettämään
rinnatonta loppuelämää!
Petin Sinut, petin heidät.
Tilastolliset ennusteet,
aikataulut ja odotukset.
Minut petti selkä, pää.
nivelet, polvet,
Älä sano, älä kerro,
että ihminen voi olla
näin hajalla..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Mykistyin.
Tämä on todella upea. Tässä on jonkinlaista raakuutta, jos se nyt on oikea sana. En osaa oikein kuvailla mitä tunteita tämä minussa herätti, mutta pidän todellakin tästä. Lisään suosikeihin. Olet todella taitava kirjoittamaan, lukaisin muitakin runojasi.
Jännittävä tapa kirjoittaa! :)
kuvailee hienosti pelokkaita tunteita sairastumisen tuskan alla. päälleviivaukset toimivat myös kummallisesti. erikoinen tapa tarkastella tilannetta ajoittain ulkopuolelta ajoittain sisäpuolelta. toimii! pelko on paha kaveri elämässä. toivottavasti runoilijaminä pysyy runoilijanaminänä, aitona ja alkuperäisenä, oli sitten rintava tai rinnaton. kaikkein lämpöisimmät ajatukseni runoilijaminälle!!!!!!!!!!!!! =)
tää runo on jotenkin hvyin rikkonainen, mikä ei kuitenkaan tällä kertaa haittaa.
Yliviivaukset tekevät selväksi monia asioita.
Upeeta tekstiä.
Vau. Melkein hengästyin kun luin tätä.
Melkein paniikinomainen tunnelma, kuin syöksyisi pyörremyrskyssä kohti loppua, jolloin lopulta paiskautuisi maahan.
Ehkä eniten paistoi läpi pelko, sittemmin epätoivo. Hienoa että tästäkin on tehty runo.
ei tahtoisi aina hyväksyä, mutta jotkin asiat on vain pakko. Kauhua, pelkoa, todella paljon vahvoja tunteita ja ajatuksia. Suuri muutos, mutta entä jos ihminen ei kasvakaan mukana? Kaikki pettää, maailma pettää, mitä enää jää jäljelle? Yliviivatut osat tehostaa runoa, tekee siitä ihmisen kirjoittaman, todellisen. Tykkäsin ja paljon.
Olen jotain noista lucid-unista kuullutkin, eikö ne olleet niitä joita pystyi ohjailemaan kun sen taidon opetteli? Itse en koskaan ole nähnyt - harmikseni, yhtäkään, tosin en tiedä sitten olenko asian ymmärtänyt oikein. :D
Kiitos arvostelustasi. :>
Sivut