Kaiken sen itkun unohduttua hymyksi,
on helppo leikkiä taas tyhmää.
Niinkuin monesti muulloinkin.
Saada Herra myöntymään häpeäänsä,
mitä olen odottanut.
Ja vaivalla itkenyt.
Vuotanut.
Jopa unohtanut.
Nuole mun varpaitani
ja tunnusta syntisi.
Ehkä häpeilen itsekkin itselleni myöntää,
että sain tyydytystä
saada kieltää Sinut.
Saada käännyttää Sinut.
Saada sanoa:
"En minä elä vain Sinua varten."
Selite:
ihminen on julma.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
vaikka en taustoja tiedä, niin hyvä runo oli! :)
Tämä oli mielenkiintoinen. Pidin.
Kaikki ihmiset eivät ole...
Kaikki on julmaa. Tästä tuli mieleen (aargh, taas kerran) nimimerkki Korppi Joakim. Tai siis sen runot. Ehh... Aivan niin, varpaiden nuoleminen on aina aika siistiä! Tai niin sitä luulisi...
"Ehkä häpeilen itsekkin itselleni myöntää,
että sain tyydytystä
saada kieltää Sinut." < runosi hienoin kohta. Tuollaiset myöntelyt saavat ihmisen heikoksi. Ahyesh, kiitos.
Mainio! En tainnut ymmärtää ihan joka kohtaa, mutta tämä on loistava!
Varsinkin loppuu.. Minusta on aina tärkeää, että runossa on mahtava loppu, ja tässä on!
Sivut