Mutta kultaseni,
enhän minä koskaan ole pahapäinen?
Niinkin taas, kuin korkokengillä aavikolla,
on hyvä olla nättinä
hämmentävissä hetkissä.
Miettiä ääneti,
mitenkä voisi olla näyttämättä
omaa miettimistään.
Omaa näyttämistään.
Olla kuin ei olisikaan.
Tai ainakaan muuta,
kuin se kuorittu ilmapallo,
jonka lähetimme Teille.
Eilen,
tänään.
Ehkä ylihuomenna.
meinaatko matkata saharaan
ihan ilman minua..?
..ja aivan kuin vieressä ois noita,
vain puhuu ja tökkii tikkuja
kynsien alle.
Se on kumma,
jotta kun mies juo,
tulen Minä humalaan.
Selite:
no comments.
tajutkoon ken ymmärtää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Naisena olemisen sietämätöntä keveyttä ja väsymätöntä vierellä olemista...huhhhuh, onneksi eksyin sivullesi. Tämä runo, käsittämättömän puoleensavetävä ja mukaansa imaiseva! Hyvä!
Nätti runo <3
Tuli mieleen Katra :)
Sivut