Haluaisin tuntea sykkeesi
kun aamuyöllä heräät
minun raastavaan parkuuni.
Nähdä ajatuksesi
menneistä vuosista,
mitkä eivät helpottaneetkaan ikävää.
Tuntea Sinut,
niinkuin Sinä itsesi tunnet
ja miten minut koet
katkenneena puheluna,
kylmenneenä kahvikuppina.
Näet rakkauden hinnan
ja sen viivakoodit
ikuisina valumina
kaikissa tulevissa koristekuvissa
Sinusta ja jostakusta muusta.
Sillä kun tahdoit niin
ja tahdoit tosissaan.
Joku hullu muka väitti,
ettei toista voisi omistaa.
Ehkä saisin Sinut
ja vähäsen kaipuuta elämääsi.
Ikävää ja etovuutta
saamattomuuttasi kohtaan.
Ehkä vierailisin vain,
niinkuin Sinäkin vannoit,
pienin mielin ja puolijärjin.
Voisin helpottaa oloasi.
Painaa maahan ja takoa päähän;
Olin ainoa Sinulle.
Mutta minä.
Minä ja minun viivakoodini..
Kas hei,
viimeinen käyttöpäivämäärä
ei tarkoita viimeistä myyntipäivää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



