Olet vapaa omien ajatustesi pimeässä nurkassa,
vapaa kasvattamaan käsilläsi kasvavaa
versovaa
varttuvaa
tietoisuutta(si).
*Hekumointisi on väriltään vihreää*
Puhut niin paljon niistä vuosista,
vaikka muistisi ei riitä uskomaan
varoituksiani ainaisesta suvaitsevaisuudestasi
valtaviin hankkeisiin.
Rikkeisiin,
palasiin menneistä muodoista.
Uskoosi kauneudesta
ja jokaisen tarkoitusperästä.
Ulkopuolisen on aina helpompaa
siivota murenevat jäljet,
pelkistää jossittelut
yhteen isoon muttaan.
*Elämäni on Sinulle liian helppoa*
Olen vapaa omista odotuksistani
Sinuun ja tekoihisi,
peloista jälkimmäiseen.
Et arvaa, miten paljon vei voimia
vuodesta toiseen
odottaa soittoa kuolemastasi.
Selite:
Löysin kerran sielunsisareni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
jännä otsikko. runo ihan jees, vähän tylsä, mutta toisaalta tämä kuulostaa aika faktalta, niin siten ihan kivasti kirjoitettu. hieno loppu.
jep, ihan mukavasti pidin.
kiitos.
Sanat ei riitä. Viimeinen kappale jäi mietityttämään, ensimmäisellä lukukerralla se tuntui katkeruudelta, toisella kerralla huomasi hieman.. huojennusta? Huojennusta siitä että soitto tuli, siitä että se ei tullut? vihaa? Syyttelyä? Niin monitahoinen runo kokonaisuudessaan että kosketti todella monella tapaa, antoi ajateltavaa, pakotti lukemaan monta kertaa. Upea runo.
kiitos arvosteluistasi, ne merkitsee mulle tosi paljon, ne oli kerrankin sellasia että tiesi että runot oli oikeasti luettu, että niitä oli ajateltu edes jollain tapaa. Piristit päivääni, kiitos siitä. <: ja anteeksi kun en osannut arvostella runoasi tuon kummemmin, en vain tiedä sanoja joilla sitä kuvailla .
Sivut