rei'istä sataa puhtautta
lyijykansipilvipuku
suusi säteili sateenkaaria
ukkosen jylinä
söin jokaisen sanasi harkiten
kuunteli laulusi
sen voimalla ylitin kaikki vuoreni
mitä herkempi silmä
minä vaarallinen
sietämätön mies
tavattoman vuoren
suunnaton kuilu
sitä enemmän valoa
syvällinen nainen
sinä uskomaton
nouseva joki
meren syvyyden
siksi poistan piikkejä
Pelkää en maailmaa,
pelkään sen tunteita
niitä, jotka aaltojen lailla,
huuhtovat ihmismerta,
haaveita kaataen
hyvyydet hukuttaen,
jäljelle jättäen vain,
pieniä paratiisisaaria,
muistojen.
jotta sietäisit minua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Tunteiden sekasortoa, jossa aistii luonnon
voimat. Ihmisen elämä on arvaamaton,
ei aina käsitä, mitä tapahtuu?
Onneksi uusi päivä tuo lisää paratiisisaaria,
joiden rantaan voi meloa ;)
kiitos runoystäväni
Alusta loppuun onnistunut kokonaisuus.
Nautinto lukea,
niinpä luin monesti, iloiten.
Ja runon nimi... oih miten osuva!
minä tykkäsin kommentistasi
kiitos
ajatukset kesähaassa
tunteet peittää tuliiten
hetken suurten muistojen
- rakkauden infernaali
taivainen on auerkaari
mukavampaa saa oloa kun ei toisia jatkuvati töki,
kiitos
Tosi onnistunut ja pidin paljon.
Sivut