Kokonainen

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 17.3.2024 14:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Olemmeko ilmaa toisillemme?

Vaiko vuori, joka toista kannattelee?

Onko alku tyhjä tila ja kaikki päättyy samaan, tyhjyyteen?

Vai onko merkitys jossain noiden kahden tilan välillä?

Elämä piirtää janaa, jota pitkin juoksemme kuin hullut peläten ettemme koskaan ehdi saavuttaa noita miljoonaa pistettä matkallamme.

Jos vain hipaisemme jokaista tunnemmeko lopulta ketään tai mitään?

Näemmekö mitä on tuon kaiken sisällä? 

Tiedämmekö enää miltä kosketus tuntuu. 

Tarve tyydyttää, merkitys täyttää.

Kaari kaipaa toista puolikastaan.

Ympyrä on suljettava.

Luotava elämänpiiri.

Minä ja sinä. 

Me.

Kaksi yhdessä

Yksi kahdessa. 

Kokonainen maailma. 


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, elämän tarkoitusta kannattaa välillä etsiä eri paikoista.
hieno

tärkeää pohdintaa

kosketus tuntuu  h y v ä l t ä
Pysäyttää runosi. Jätti miettimään kokonaisen tyhjyyden merkitystä :). Hieno.
 

Käyttäjän kaikki runot