Nukkuva aurinko

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Syliin meren vihreän kristallin
   Uneen järven sinen timantin

Ensimmäinen säde lankesi, taittui
    Lomitse vihreän, sineen varttui

Kaunein nähty spektri valon
    Perintö auringon, kuun halon

Muistojen virrat, pienet ja suuret
   Viileä lampi, taivas ja tuulet

Koski se, pauhasi, herätti pienen
   Rikkoiko kuvan, siks unetonko lienen

Lähde kirkas suukon pienelle antaa
    pisaran pintaan, ajan kantaa

Rauhottui pinta, tyyntyi aatos
    Yhtä kaikki, sointuu taas aaltos

Nukkuu nyt pieni, lapsen usko
   peitteli pienoisen valon iltarusko
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin rytmitettyä luontokuvausta.
Kaunista ja koskettavaa kerrontaa, kohta on hyvä nukahtaa.
rytmissään kuljettava, kuvissaan loistokas
on runosi polku ja kasvamisen kuvaus
vakuuttavasti ajatuksin ihmisen ymmärrys
toiveiden muutos ja vaatimattomuus
johdattaa ajatukset sielurauhan syliin
taidokas ja vaikuttava kokonaisuus
 
Upea runo, joka kirkastaa lukijan mielen ja raikastaa sydämen. Enempää en voisi runoudelta toivoa!
Ihana, herkkä, tunteisiin menevä, kaunis. Tykkään kovasti.
Lämmin ja herkkä runo lapsen uskosta.
 

Käyttäjän kaikki runot