Quercus robur

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 30.3.2024 9:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Kurkotti, mutta ei liikaa
    kasvoi hieman

       vahvistui joka vuosi

tunsi itsensä ja historiansa
    vuosirenkaat kuoren sisällä

   seisoi siinä kaiken keskellä

otti tuulet vastaan
   kantoi läpi ajan

      keinutti lapsiaan
         väriin tai vaatteeseen katsomatta

kertoi saman tarinan joka vuosi
       siitä irtipäästämisen vaikeudesta

             ja kaipuusta

    niistä kellertävistä, yksinäisistä lehdistä
maailman tuulien viemistä
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

hieno

ja viisas
Puhuttelevaa, kasvua, elämää. Pidin !
Mainiota, lehdet ovat ihania, kohta lumi peittää ne, kaunista silti <3 
haikeuden ja kaihoisuuden täytteinen on puusi

tulee mieleen nuo tunteet positiivisina

toisinaan riittää kun pääsee irti haaveissaan

puu irrotessaan maasta repii juurensa
Tammi sai runonsa. Tämä oli valtavan kaunis. 
Kiitos :) 
 

Käyttäjän kaikki runot