Valon kolme lasta

Runoilija JustJoe

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> JustJoe kuva
mies
Julkaistu:
37
Liittynyt: 31.7.2016
Viimeksi paikalla: 16.4.2024 21:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

.......................................... 



to live
    to die

  for




..........................................

Balladi viipyjästä

Vaeltaa yksin
meren hiljaisuuden äärtä,
vaeltaa sydämessä
jossa veri liikkuu
kuin meressä aalto;
hänen muuntumisensa alkaa
pimeän tunteina
ja hänen rakkauteensa se
kajoaa kuin ilma veteen.
Siellä merellä lipuvat
vaiti laivat,
jotka vievät mielen
kaukaisen seutuihin.
Ensin purjehdus yli!
Sitten muisto, siipienväli,
kantavat tuulet,
metsien hiljaisuus.
Vaeltaa yksin,
avaruudessa vanki,
pakoaan taival,
matkaansa kivi,
ja kumminkin kotonaan
tuntemattoman seuduilla
surussaan
joka on elementtien suru;
lintunsa hajalla,
huutonsa mykistynyt,
ja kumminkin paluu
uneksittuun,
joka elää maassa,
joka korottaa vuoret,
joka kokoaa veren
kuin huudon sisälle kuolemaan.
Kohta tulevat kuvansa
kuin sokeat kerjäläiset
lähelle, kätten luo,
rannikon rantojen luo.


Bo Carpelan; Elämä jota elät










 
 
Hän Iltaa silmiin katsoi
   ja äänettä joltain kysyi

missä on se ikuisuus
   joka roihahti, mut hetken vain pysyi

mitä onkaan määräni päässä
    minne tästä jatkaa

kun jokin näkymätön, musta
   painaa, hidastaa tätä matkaa

karkaa mieli pimeään
   ei oo hetkein pian, tässä

aina tuolla jossain
   näkymättömässä elämässä

saanko siis vielä hetken
    käden käteen sulkea

vai pitkääkö irti päästää
    luottaa, voi myös yksin kulkea

on iltamme vielä kesken
    puolimatkas ollaan vasta

vaik pahalta nyt tuntuu
    on tarkoitus tuolla jossain

  nuo valon kolme lasta
Selite: 
https://youtu.be/eZlKpbalI3Q
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, ei pidä luovuttaa ikinä, vaikka tuntuisi miten pahalta <3
Kiitos palautteesta :) 
Tyylikäs runo, jossa on iätöntä tyyliä. 
Kaunis kiitos :) 
 

Käyttäjän kaikki runot