Kun liekit ovat sammuneet, vielä savu nuolee raunioita. Kuin uni sataa tuhka vaitonaisten vuorten ylle. Kallioon puhjenneessa railossa paukahtaa auki horsman siemen. Hiiltyneen metsäkanan alta kuuluu hentoa piipitystä. Vielä savu nuolee raunioita eikä elämä koskaan lakkaa.
Selite:
Pioneerilaji on eliö, joka saapuu ensimmäisten joukossa tuhoutuneelle alueelle. (Wikipedia)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahva runo 💪
Ei,
ei lakkaa elämä.
Runosi on Helmi, kuulen musiikkia lukiessani.
Kaunis, herkkä runo, hyvä
Runon alku antaa olettaa vaikka mitä, mutta lopetus lohduttaa ja antaa toivoa. Hieno.
Yhdistin mielessäni tämän karun kauniin runosi tuonne Nepaliin Kathmandun tuhoihin.
Erittäin kaunis ja paljon murhetta ja rakkautta sisältävä on tämä elämän uskoinen runosi.
Tämä on taidonnäyte runoilijan taidoista.
hieno runo, varmaankin ydinlaskeuman jälkeenkin nuo ovat sitten niitä sitkeämpiä jotka tulevat paikalle ensimäisenä, hieno runo, kauniisti olet tuhon jälkeisen elämän runossa kertonut jatkuvan
Toivoa lujasti luova runo. Tämä luo ensin järisyttäviä, sitten lohdullisia kuvia mieleen.
mahtavaa
Kaunista, tunnelmallista kerrontaa.