Menet ulos tulet sisälle istut seisot komentelet Puhkeat silmusta lehdeksi kesään Makaat sängyssä odottelet tuntikausia haukottelet päivääsi pitkästyneenä ymmärrätköhän kiireestä mitään Sadat läheisyytesi kuin veden Kaivaudut peiton alle alta pois kuljet jääkaapin ja sohvan väliä kuin maailmassa ei muuta olisi Olet hiljainen lohdutus - kaipaus ja täyttymys Sihiset sähiset puhiset tuhiset mulkoilet kulmiesi alta eikä salaisuuksiasi tunne kukaan Yhä käperryt itseesi kärsivä lehti Ja fiksu (melkein) kaikkien kaveri tarjoat aina muille ensin uhraudut odotat otat sen mitä jää Kukit huomaamattomana hymynä keväästä syksyyn syksystä kevääseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ompa perusteellisen tarkka ja osittain hiukan humoristinenkin kuvaus (veikkaan puolisoa, elämänkumppania, ei oma lapsi kuitenkaan) henkilöstä, joka vaikuttaa oman elämän iloihin ja suruihin päivittäin.
Tässä tapauksessa uskoisin kyseessä olevan miehen, vaikka viimeinen lause sopisi hyvin myös naiseen.
Pirun hyvä kuvaus tämä runo, kuinkahan mahtoi analysointini siitä onnistua.
hieno tunnelma
pidin
Hieno, mielenkiintoinen runo. Tykkään kovasti.
Taitavasti aseteltua jännää kuvailua, tykkään.
Kaunis mutta surullinen. Ajatuksia herättävä
Tämä on hieno! Jotenkin niin kuvaava ja tarkkakatseinen.