Menet ulos tulet sisälle
istut seisot komentelet
Puhkeat silmusta lehdeksi kesään
Makaat sängyssä odottelet tuntikausia
haukottelet päivääsi pitkästyneenä
ymmärrätköhän kiireestä mitään
Sadat läheisyytesi kuin veden
Kaivaudut peiton alle alta pois
kuljet jääkaapin ja sohvan väliä
kuin maailmassa ei muuta olisi
Olet hiljainen lohdutus -
kaipaus ja täyttymys
Sihiset sähiset puhiset tuhiset
mulkoilet kulmiesi alta
eikä salaisuuksiasi tunne kukaan
Yhä käperryt itseesi kärsivä lehti
Ja fiksu (melkein) kaikkien kaveri
tarjoat aina muille ensin
uhraudut odotat otat sen mitä jää
Kukit huomaamattomana hymynä
keväästä syksyyn syksystä kevääseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ompa perusteellisen tarkka ja osittain hiukan humoristinenkin kuvaus (veikkaan puolisoa, elämänkumppania, ei oma lapsi kuitenkaan) henkilöstä, joka vaikuttaa oman elämän iloihin ja suruihin päivittäin.
Tässä tapauksessa uskoisin kyseessä olevan miehen, vaikka viimeinen lause sopisi hyvin myös naiseen.
Pirun hyvä kuvaus tämä runo, kuinkahan mahtoi analysointini siitä onnistua.
hieno tunnelma
pidin
Hieno, mielenkiintoinen runo. Tykkään kovasti.
Taitavasti aseteltua jännää kuvailua, tykkään.
Kaunis mutta surullinen. Ajatuksia herättävä
Tämä on hieno! Jotenkin niin kuvaava ja tarkkakatseinen.