seba

Tosiaankin, ei pidä olla liian ankara itselleen <3 

Vahva ja surullinen. "äläkä rakkaudella kosta" monimuotoinen ja puhutteleva lause

Kipeä rukous runon minällä. Kipuilua ja vaipua ei tahdo.

Pohjamutia myöden tutkiskelua
Valtaisat ilmaukset ❣️

Tässä on syvyyttä ja monia hienoja kohtia. Erityisesti kolahti tuo osuus: On ryhdyttävä todellisuuden kanssa tanssiin.. Pidän.

Vireystilamme ei suinkaan ole aina sama, ja on armahdettava myös itseään. Mielenkiintoinen kuvaus ei niin hyvästä päivästä. Pidin 👏

Osaat kyllä kirjoittaa, henkeä oli kyllä läsnä uskaltaisin väittää. Kiitos.

Pakko sanoa, että minäkin kuulen tässä sellaista rytmiä. Minua puhuttelee kohta "henki ei ole vahvana minussa."

Armo se on se kaiken ydin elämässä. Hyvin kirjoitat...

pettymys tässä runossa läsnä
itsesyytöksillä ei saa olla sijaa
-- rakkaus voittaa aina

Anna minun kuunnella armoa, jotta en olisi liian kova itselleni. Niin äärettömän totta. Itsensä ja oman keskeneräisyytensä armahtaminen on monta kertaa vaikeinta. Aina en edes haluaisi antaa itselleni anteeksi, mutta annan Hänen rakkautensa vuoksi, koska tiedän että Hän (taivaallinen Isä) välittää minusta silloinkin, kun en itse jaksaisi. Armo ei ole tyhjää puhetta, vaan perustuu aina johonkin, mulle se perustuu Jeesukseen ja tulee todeksi Hänen kuolemassa ja ylösnousemuksessa, jonka tähden minäkin olen saanut nousta, uuteen, armollisempaan elämään. Elämän syvimpiä ja tärkeimpiä asioita pohdit rukoukseksi muotoutuvassa runossasi. Ne vievät lukijaa pohtimaan omaa elämää ja suhdetta itseen.

Hienoa, surullista tunnetta

Paljon syvyyttä sanoissasi, lauseissasi ja rivien väleissä sitä vasta onkin kun lukee ja kokee ajatuksella + tunteella, antautuu runoosi. Kiitos tästä kokemuksesta!