Kolpakko

Nuoruutemme poikavuodet,
suuret toiveet, maantiet näkemättä.
En enää muista, sen anteeksi suonet,
mitä kaikkea jäikään tekemättä.

Silloin kanssasi maailmalle nyrkkiä puitiin,
siitä kerralla hienoa luotiin.
Kalaa merralla pyydettiin, kesäyössä uitiin,
naisille vislailtiin ja viskiä juotiin.

Nuoruutesi, poikavuodet,
nyt hiljaa ohi käyneet.
Elämääsi sinä luo et,
vain isäsi sanoja toteen teet.