Kaukaa soi sävel

Ole kiltti ja anna sävelen nousta
ei ole kauaa enää ennen kuin
nämä päivät nämä sateiset yöt
nostavat päätään ja ne teot
joita me sateenvarjojemme alle pakenemme
vyöryvät yllemme kuin valtamerten aallot.

Minä olen uinut meressä.
Tiedäthän, se suolainen vesi, pyörittää,
nostaa pintaan ja pyörittää jälleen.
Mitä muistat meistä näiden vuosien jälkeen?
Yöllä istuttiin puistoissa alkuasukkaiden kanssa,
oli ihan yhtä lämmintä kuin päivälläkin.

Ne kadut olivat pitkiä ja luotisuoria.
Pukumiehet juoksi lenkkareissa töihin.
Joskus jäätiin laiturille istumaan,
sinun kanssasi uin suihkulähteissäkin.

Huone oli pieni ja me vielä pienempiä.
Minä muistan helmenvalkean ihosi.
Jostain kaukaa soi sävel,
joka minussa kaikuu vieläkin.