Tänään sen näin, lapsenlapseni,
pitkästä aikaa oli kulunut
muutama vuosi,
luulin hänen unohtaneen minut.
Hänen näkemisensä oli hyvää
hän täytti odotukset jollain tavalla,
hiljainen, ei paljon sanonut,
kertonut itsestään.
Nähdään vielä, ennekuin lähtee pois
taas, toiseen kaupunkiin,
äidin luokse asumaan
hänen silmissään on kaipaus, uteliaisuus.
Nähdä voin vain kaiken sen,minkä
olemme menettäneet vuosissa,
ollessamme erossa toisistamme.
Hän kuitenkin on kasvanut
nuoreksi neidoksi maailman
toisella laidalla, emme osaa kertoa
kaikkea toisillemme.
On tunne vain sellainen kun
on kuulematta, näkemättä läheistään
pitkän aikaa, vieraantuu.
Elämän tiet vievät vain joskus
erilleen, paljon vaaditaan,
vähän annetaan, on toivo,
rakkaus, sanomattomat sanat.
Enkeli kulkee kädessämme,
ohjaten meitä oikeaan suuntaan,
antaa jokaisen saapua juurilleen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis ja koskettava tarina. Loppu tuo hyvän olon, enkelit vartioivat kulkuamme.
Toivottavasti saat mahdollisuuden tutustua vielä lapsenlapseesi paremmin.
Tämä on kaunis ja koskettava tarina. Loppu tuo hyvän olon, enkelit vartioivat kulkuamme.
Toivottavasti saat mahdollisuuden tutustua vielä lapsenlapseesi paremmin.
Kaunis runo, eniten tuo läheisimmätkin ihmiset voivat vieraantua kohta oli itselleni sellainen, joka jäi mieleen. Sitä tapahtuu ihan huomaamatta.=) oikein kiva runo.
Niin hienosti kuvaat pienen ihmisen matkaa juurilleen...lapsenlapsetkin ovat asia, jota en koskaan saa kokea, mutta voin kuvitella että ei ole helppoa kasvaa erossa läheisistään...siinä menettää jotain kallisarvoista.
kauniin herkällä tavalla kerrot, lapsen lapsesta, tapaamisestasi, ajasta joka on kulkenut eteenpäin, kasvattanut pienokaisen nuoreksi neidoksi, kuin pieni novelli runosi
Koskettava runo. Toivon, että tapaisitte useammin.
Sivut