aina
välillä
sitä istuu
ja itkee
ajatusten
rönsyjä
mielestä
kitkee
kuivana
kautena
ei ole yhtään
sateella joudun
jokapäivä nyhtään
nokkonen poltteli
tulta on kielessä
takiainen piikitteli
aamulla mielessä
korvista pursuaa
ohdakkeen kukkia
savikka uhkaa
sieraimet tukkia
lillukan varsia
kasvaa rinnasta
niitä pitää karsia
kiskoa pinnasta
koiso jo kiertää
niin ahnas kukka
kaulassa kuristaen hiertää
minut perii hukka
variksenmarja
suuhuni katoaa
myrkkyä kukkasarja
vatsaani luovuttaa
istun kanervapuskaan
kädessä metsätähti
pian itseni kompostiin kuskaan
hei - sinnehän tämä tyttö lähti
Selite:
Jospa kuitenkin saan uutta kasvuvoimaa :)
Terassilla omille kukkaruukuilleni orava kylvi auringonkukan siemeniä ja nyt kasvaa puoltoista metrisiä kukkia, ihania ovat. Kiitos oravaiseni.
Saat taas syksyllä maukkaita siemeniä ja varmaan kätket niitä ruukkuihini.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei kompostorit keijuille ei päivänsäteille
ne täynnä meitä matoja kieroja lieroja nilviäisiä
pysyppäs poissa ilmojen haltija paikoista minne et kuulu
tai metsän mörri tulee pomppien kukkapekeille
sydämen muotoisin lättäjaloin tallomaan rikkauohosi itujen metsästys maille
Runo on opettavainen
kuinka ikävätkin asiat voi sanoa iloisen kauniisti
ei masentaen tai muita haukkuen
kuitenkaan peittelemättä harmejaan
sanoisin että menee opettavaisten kansan satujen kirjaan
ihanasti kirjoitat
Ps. Ei kai tuo variksenmarja sentään myrkyllinen ole?
Hyvää Syksyä !
Sivut